keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Ennen lähtöäni hämmentävä määrä ihmisiä yhtäkkiä avautui unelmistaan, elämästään ja tilaisuuksien menettämisestä. “Jos vain itsekin joskus...” Eletään tulevaisuutta tai vähintään huomista, toivotaan parempaa ja haaveillaan rohkeudesta toteuttaa itseään. Unelmoidaan, mutta ei uskalleta lopulta tehdä asian eteen mitään. 

Elämä on itsestä kiinni. Ei ne kokemukset sieltä taivaasta tipahda. Eikä kukaan saavuta unelmiaan tekemättä mitään, oli kyse sitten mistä tahansa. 

Mitä voit menettää? 

Mitä voit saada?

Kaiken tulevissa tapahtumissa elämisen ja ainaisen viikonlopun sekä lomien odottamisen keskellä kannattaisi itse kunkin rakentaa onnellinen arki.

Palasin eilen Suomeen, kuukautta alun määrittelyä aikaisemmin, itsestä riippumattomista syistä. Olen äärimmäisen onnellinen matkustellessa, ja olen vähintään yhtä onnellinen palatessani kotiin, keskelle omaa elämääni.

Kiitän mitä nöyrimmin aktiivisesta seurastanne! Tarinat jatkunee myöhemmin. Maailma kutsuu taas kyllä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Mennyt:
La 30.1. - puolipilvistä ja tihkusateita
Su 31.1. - sataa kaatamalla
Ma 1.2. - sataa
Ti 2.2. - sataa lisää
Ke 3.2. - puolipilvistä ja, kas, sataa
To 4.2. - sataa kaatamalla
Pe 5.2. - sataa lähes kaatamalla

Ennuste:
La 6.2. - puolipilvistä (veikkaan: sataa)
Su 7.2. - sataa kaatamalla

Ai että, upeaa tämä matkustus! Olkaahan edelleen kateellisia siellä!

maanantai 1. helmikuuta 2010


Pakko myöntää: oma asunto kahdessa kerroksessa, ilmastointi, jääkaappi ja oma suihku oli aika luksusta. Hostelleissakin on puolensa, vaikka kovin monta tulekaan tällä hetkellä mieleen.

Yhtä ei voi kuitenkaan voittaa: uudet tuttavuudet.

Paikassa majailee muun jengin mukana eräs chileläinen tyttö, jonka selkää koristaa lapaluusta toiseen ulottuva häkellyttävän iso heartagram. Vahvoilla ääriviivoilla, selkeä, tarkasti piirretty heartagram. Koin jo isänmaallista ylpeyttä suomalaisen yhtyeemme maineen kiirimisestä, mutta tyttö ei kotimaastani ollut yhtään niin innoissaan. Ei nimittäin ollut mistään Himistä ikinä kuullutkaan. Tykästyi logon sanomaan - “rakkaus ja kuolema yhdistyy” - eikä uskonut sen liittyvän mihinkään muuhun. Hetken jo luulin tytön vitsailevan, kunnes huomasin tämän toivovan monta kertaa enemmän, että minä vitsailen.

Ystävällisesti kerroin suomalaisen Ville Valon keksineen symbolin krapulassa parikymppisenä, josta tuli yhtyeensä logo, yhtyeestä maailmankuulu ja viimeistään Bam Margeran avulla kuviosta laajalti tunnettu. Chileläinen nauroi eikä uskonut sanaakaan, ei ollut koskaan kuullut Bam Margerastakaan. Varmuus alkoi kuitenkin murtua muiden siirtyessä tukemaan teoriaani. Lopulta hyvä ystäväni Spotify auttoi tunnuksen edustaman musiikin valoittamisessa, eikä vannoutuneena RnB-fanina ymmärtänyt tyylistä yhtään mitään. Ei ymmärtänyt, eikä pitänyt. Ei sitten yhtään. Tätä kutsuisin jo ironiaksi. Omistaa nyt koko selän levyinen logotatuointi, jonka edustamaa asiaa inhoaa.

Kas, taisin pilata yhden elämän.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Tiedättekö mikä on hieno kulttuuri. Mañana!

Suomessa elämä on usein minuuttitarkkaa, suunniteltua ja joustamatonta. Juna viivästyminen muutamalla minuutilla pilaa koko aamun, dominoefektinä myöhästyy bussista jatkoyhteytenä, jonka vuoksi töistä, palavereista ja tärkeistä sopimuksista. Muutama minuutti! Juu.

Argentiinalaiset elävät letkeässä elämänrytmissä, jossa ei ole olemassa sanaa KIIRE. Mihin täällä voi olla hoppu? Kaupoissa jonot kestävät IKUISUUDEN, vaikka edessäsi olisi yksi ihminen. Juuri se yksi ihminen jää joka tapauksessa vaihtamaan kuulumisia kassaneidin kanssa, käy hakemassa jotain unohtunutta, kaivelee 12 minuuttia rahoja laukustaan. Tämän jälkeen kassatyttö itse voi hyvin lähteä hakemaan ties mitä tai ei mitään, kunhan poistuu ja palaa myöhemmin.

Jos Suomessa sovit tapaavasi asunnonvälittäjän klo 10.00, olet 10.05 jo myöhässä. Me sovimme tapaavamme asunnonvälittäjän klo 10.00, koska Tobyn pitäisi lähteä viimeistään 10.30 lentokentälle. 10.20 odottelemamme henkilö löytyi talon ulkopuolelta, odottelemasta asunnon siivoajaa. Jostain syystä siivoajaa piti odotella ennenkuin me saisimme odottamamme takuurahat, jotka eivät olleet itse asiassa edes mukana.

Tämä oli kuitenkin jo parempi kuin edellisen asunnon kanssa, jossa välittäjä ei saapunut paikalle ollenkaan.

Odottelun ja kellon viisareiden aktiivisen tutkimisen jälkeen pääsimme raahaamaan tavaramme välittäjän kotiin, jossa odotti kiitos, eli takuut.

Toby ja Iina hyppäsivät taksiin, ja jättivät huikean taipaleensa Buenos Airesissa. Taidettiin Iinan kanssa nieleskellä kyyneleitä kumpikin, vaikka jälleennäkemiseen ei oikeastaan montaa hetkeä olekaan.

Kun löydätte ihmisen, jonka kanssa voi nauraa vakaville asioille ja puhua vakavasti kevyistä, analysoida maailmaa tunnista ja viikosta toiseen, olla eri mieltä ja samaa mieltä - viettää ärsyyntymättä kylki kyljessä monta kuukautta, ja ihmetellä lopussa mihin aika oikein katosi. Joka ymmärtää, jota ymmärrät. Pitäkää siitä kiinni.

Kiitos Iina aivan mahtavasta seurastasi!

torstai 28. tammikuuta 2010






Recoletan hautausmaa on yksi Buenos Airesin 'pakollisista' nähtävyyksiä.

Hautuumaa on juuri se paikka, jonne Eva Perón – Evita – on haudattu. Kuulemani perusteella hautapaikka on vaatimaton muistopaikka, jota on kohtalaisen haasteellista edes löytää.

Matkaillessa monet sortuvat uskomaan kovin helposti kuulopuheita, menemään massan mukana, uskovat opaskirjoja absoluuttisena totuutena sun muuta roskaa. Ilman, että on rohkeutta katsoa ja etsiä itse, mennä mahdollisesti uusille poluille ja kyseenalaistaa mielipiteitä. Ottaa riskejä ja luottaa itseensä. Oikeastaan monet sortuvat siihen ihan elämässä yleensä, mutta se onkin jo asia erikseen.

Aika vaatimattomin odotuksin kävin hautausmaalla ensimmäisen kerran ohikulkumatkalla. Jäin melkein alueelle asumaan. Keskellä elinvoimaisen kaupunginosan vilinää kohoaa hämmentävä kuolleiden kaupunki. Paikka on lähempänä pientä kylää kuin hautausmaata, täynnä pienen yksiön kokoisia asumuksia kuolleelle eliitille. Paikallisen sanonnan mukaan on halvempaa elää loistelias elämä, kuin tulla haudatuksi Recoletaan. Köyhät pääsevät onneksi elävinä. 

Kapeilla kujilla oli älyttömän kiehtova tallustella, ihmetellä toinen toistaan käsittämättömämpiä luomuksia, koristeita ja hautoja. Toiset paremmin hoidettuja kuin toiset. Paikka vilisee kissoja kiipeilemässä ja loikoilemasta kivisiltä penkeiltä. 

Itse Eva Perón oli pienen kaupungin kasvatti, josta kasvoi kaunis malli ja näyttelijä, ja myöhemmin presidentti Juan Perónin toinen vaimo. Evita pyhitti elämänsä köyhien ja naisten asioiden edistämiselle, perusti säätiöitä ja lastenkoteja, kampanjoi vahvasti naisten äänioikeuden puolesta - joka saavutettiinkin 1947. Evita esiintyi tasavertaisena hallitsijana miehensä rinnalla. 

Argentiinalaiset saivat itselleen huikean ryysyistä rikkauksiin tarinan, jossa köyhä kylätyttö nousee maan vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi, antaa rikkauksista köyhille. Naisesta tuli pyhimys jo elinaikanaan. 


Evitan tarina on kerrottu ja esitetty lukemattomia kertoja. Hollywood on ottanut osansa elokuvallaan, jonka pääosassa keikisteli Madonna. 

Eva Perón kuoli 33-vuotiaana kohtusyöpään. Kuoleman jälkeen ruumis katosi vuosikymmeniksi Eurooppaan. Useiden hautaamisten ja ylösnostamisten jälkeen Evita haudattiin Recoletaan: varmuuden vuoksi 7 metrin syvyyteen, teräsholvin alle. Tänäkin päivänä haudalla on aina tuoreita kukkia.

Hieno satu vahvasta naisesta. Satu, tarina, kertomus, mitä näitä nyt onkaan.

Perónien valtakausi 1943-1955 oli fasistinen sotilasdiktatuuri. Juan Perón ihaili Mussolinia ja Hitleriä, tavoitteenaan tuhota maan(osan) vasemmistoväki ja muut maahan soveltumattomat (värilliset). Historioitsijat uskovat Perónien auttaneen natsirikollisia pakenemaan sodan jälkimainingeissa, pessimistisimmät puhuvat turvapaikan antamisesta yli 15 000 natsille. 

Kolikoilla on puolensa. Che Guevarakin on miljoonabisnes, kapinallisuuden symboli ja ihailtu sankarihahmo, jonka legendaarinen kuva koristaa monen t-paitaa ja seiniä. Vaikka puhtaasti massamurhaaja ja sadistinen kiduttaja olikin. 




Viimeinen päivä yhdessä huomenna, ja kaupungissa on TUSKASTUTTAVAN kuuma. 

Ja ei Iina muuten oikeasti ottanut tuollaista tatuointia. Ei kai nyt ihan hölmöjä olla!

Toby piirsi illan ratoksi tussilla käteen. Iina otti kuvan ja meinasi testata äitinsä huumorintajua. En tiedä viitsikö lähettää. 

Kiitos kaikille kuitenkin hienoista mielipiteistä, jotka viihdyttivät!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tattoo


Iina otti uuden tatuoinnin. On jäätelön ystäviä nimittäin.

Eikä maisteltu yhtään viiniä etukäteen!

tiistai 26. tammikuuta 2010

Kulttuurieroja Suomi vs. Englanti

Vol 201893.

Pestään astioita. Kuivausteline ja yksi allas. Suomen mielestä astiat pitäisi huuhdella vedellä sen jälkeen, kun ne on pesty. Englannin mielestä tämä on turhaa, koska on vain yksi allas. Ja astiathan ovat jo puhtaita, koska ne on pesty. Suomen mielestä kaikki vatsaongelmat johtuvat tämän johdosta syödystä saippuasta. Englannin mielestä saippuaa voi ihan hyvin syödä. Englanti laittaa astiat huuhtelematta kuivumaan. Veikkaan Suomen huuhtelevan kaikki ennen käyttöä.

Tästä on keskusteltu muuten koko aamu.