Hiukan odottelin kohtalon puuttuneen lentokentällä peliin ja tapaavani Rositassa unelmieni prinssin; kaikki oli tarkoitettu tapahtumaan ja kiittäisin itseäni joka päivä virheestä. No ei niin käynytkään, ja matkasin seuravaana päivänä 300km takaisin Buenos Airesiin. Rakas Iina ei tiennyt mitään todellisesta saapumispäivästäni, tulemiseni jäi mahdolliseen lähitulevaisuuteen tai tulematta jättämiseen. Osoite löytyi helposti, eikä edes kohteiden kotiutumista tarvinnut kovin montaa tuntia odotella. Kohtaaminen oli riemukas, kaikessa järjettömyydessään.
Ei sillä. Tyttö tuntee luontoni sen verran hyvin, etten voi väittää yllättävän saapumiseni olleen aivan järisyttävä tyrmistyminen. Hupaisaa silti. Kiitos kaikki, kun ette mokanneet juttua, vaikka suurin osa ei koko kuviosta tiennytkään.
Espanjalainen Pedro de Mendoza retkikuntineen rantautui turvallisesti nykyisen suurkaupungin suistoon 1500-luvulla, ja syvästi avuliaille merituulille kiitollisena nimesi Argentiinan tulevaksi pääkaupungiksi Buenos Aires (hyvät ilmat). Ensivaikutelma on aika mainio, suuret mahdollisuudet kivuta korkealle maailman parhaiden kaupunkien TOP-listallani. Kaupunki on hämmentävä yhdistelmä machoa latinokulttuuria, eurooppalaisuutta, italialaisia ja ranskalaisia. Kaduilla tanssitaan tangoa, bulevardit pursuavat kahviloita ja hienostuneita ravintoloita. Kaupunki on Etelä-Amerikan suurimpia 13 miljoonalla asukkaallaan, mutta väenpaljous tuntuu lähinnä piristävältä ihmisvilinältä ahdistavan tungoksen sijaan.
Iina ja Toby asuvat kaupunginosassa nimeltä Recoleta. Tämä on Buenos Airesin juppikeskittymä, jossa rikas yläluokka asuu hulppeissa kaupunkiasunnoissa, shoppailee päivät pitkät Armania ja ulkoiluttavat puudeleitaan. Ei mikään yllätys, että kuun lopussa tavarat siirtyvät rennompaan Palermoon keskelle puistoja, boheemiutta ja eläväistä katukulttuuria.
Aikaero Suomeen on talvisin -5 tuntia ja kesäisin -6 tuntia, tosin presidentti päätti tänä vuonna ettei kesäaikaan tullakaan siirtymään. Ei ihan joka vuosi viitsi.
Hyvä meininki!
VastaaPoista