Jos jokin voi mennä pieleen...

Joinain päivinä sitä miettii, miksi ei päivät pitkät katsele elokuvia kotona peiton alla. Tänään on sellainen päivä.

Matka Helsingistä Tukholman kautta Lontooseen meni niinkin hyvin, kuin tympeät lyhyet lennot tympeillä vaihtoajoilla voi mennä. Talssittuani kilometrien matkan Heathrown ankeilla käytävillä löydän oikean check in -pisteen, jossa hymyilevä nuori mies kertoo ettei kädessäni olevia lippuja ole olemassa.

Sain ennen lähtöä yli viikon verran riidellä lentoyhtiöni kanssa puhelimessa, onko nettijärjestelmän kaatumisen jälkeen lippuni maksettu vai ei, menikö varaus läpi vai bittiavaruuteen, viitsisivätkö lähettää minulle lippuni sähköpostiin vai eivät. Joitakin päiviä ennen lähtöä viimein viitsivät.

Ohjaan itseni lentoyhtiön lipunmyyntiin, jossa myyjät kollegoineen levittelevät käsiään, puhuvat kiivaasti keskenään ja tutkivat lippuja. Puolen tunnin jälkeen kaivan uuden parhaan ystäväni macbookin uumenista print screenit kaikista tapahtumista ja sivujen kaatumisesta, jonka jälkeen tilanne otetaankin yllättäen tosissaan. Tunnin verran väännetään edestakaisin, miten omistan lentoliput joita ei teknisesti ole olemassa ja olen maksanut maksun, jota ei löydy. Paikalle tulee myyjien esimies soittelemaan ympäriinsä, ja lopulta esimiehen esimies, jonka kaikki ottavat vastaan lähes käsi lipassa. Tämä karismaattinen vanhempi herra hetken alaisiaan kuunneltuaan hymyilee minulle kovasti ja on pahoillaan, tosin syystäkin. Samalla kertoo miten nyt toimitaan: hän peruuttaa edelllisen lipun ja minä ostan uuden.

Myyjät sun muut alaiset nyökyttelevät ympärillä innoissaan johtajansa hienolle ratkaisulle ja hymyilevät minulle typerän rohkaisevasti. En ehdi edes kysyä miten herra aikoo vakuuttaa rahojen todella palautuvan minulle (jos kerran eivät löydä koko maksua) lippujen peruuttamisessa, kun tämä huomauttaa pienen yksityiskohdan: liput maksavat tällä hetkellä kolme kertaa enemmän kuin alunperin ostamani.

Eläköön reilu peli!

Sao Paolossa puolen tunnin vaihtoaika oli sen verran tiukka, että hädin tuskin ehdin Rio de Janeiron koneeseen. Ei sillä, koneeseen päästyämme kapteeni ilmoitti Rion lentojen olevan hetkellisesti peruttu, ja pitävänsä meitä ystävällisesti ajantasalla kuinka pitkä tuo hetki mahtaa olla. Lähdimme puolitoista tuntia myöhässä, joka oli sikäli oleellinen viivästys, koska Riosta Buenos Airesiin lähtevä lentoni lähtisi tunnin päästä alkuperäisestä Rion saapumisajasta.

Jostain kumman syystä tähdet olivat oikeassa asennossa ja Allah myötämielinen, sillä lento Riosta oli myöhässä niinkin paljon, että sain odotella senkin lähtöä muutaman rattoisan tunnin. Lentokoneessa tietenkin.

Jos joskus olen ollut perille pääsystä helpottunut, niin tänään. Kaikista tapahtumista johtuen soin itselleni suoran lentokenttäbussin kentältä Buenos Airesiin, enkä edes harkinnut jossain lähimailla mahdollisesti sijaitsevaa paikallisliikenteen bussia, jossa matka kestäisi 40min sijaan 1,5 tuntia.

Nautin auringosta, iloitsin saapumisestani, haaveilin rakkaan ystäväni näkemisestä ja unohdin täydellisesti terveen järjen bussifirman työntekijän viittoessa minut istumaan bussiin. Kahden vuorokauden matkaamisen jälkeen istuin väsyneenä paikalleni ja kuvittelin olevani pian punaviini kädessä ystäväni luona.

Sääntö numero 1. liikenteessä kaukomailla: kysy määränpäähän menevää bussia joltain vastaantulijalta, jonka jälkeen seuraavalta vastaantulijalta, jonka jälkeen mahdollisesti lähistöllä olevalta länkkäriltä. Tämän jälkeen tarkista bussista infotaulut, jonka jälkeen voi kysyä vielä seuraavalta vastaantulijalta, jonka jälkeen bussikuskilta ja viimeiseksi vierustoverilta. Jos valtaosa vastauksista täsmää, voi turvallisin mielin jäädä kyytiin.

Matka oli kestänyt muutaman tunnin, kun epävarmuus vaihtui hälytyskelloihin. Yhtäkkiä suurkaupunki oli jäänyt taakse ja ajelimme tyytyväisenä peltojen keskellä, viisikaistaiset tiet olivat vaihtuneet harvakseltaan etenvään liikenteeseen.. Samassa epävarmuuden hetkessä pysähdyimme huoltoasemalle “jaloittelemaan” (katsomaan jalkapallomatsin ratkaisevat hetket), ja huomasin bussin etukilvessä seisovan selkeillä kirjaimilla määränpään: ROSARIO.

5 tunnin ja 300 kilometrin päässä Buenos Airesista. Aivan upeeeta.