Ruusunpunainen talo

Miltä kuulostaisi, jos Venäjällä olisi äänestetty Putinin seuraajaksi Vladimirin vaimo, Ludmila Putin? Tätä mieltä oli taannoin eräät kansalaisjärjestöt, kun mietittiin laillisia vaihtoehtoja Putinin valtakauden jatkamiselle.

Tilanne on tämä Argentiinassa, vaikka lainkierrosta ei olekaan kysymys. Vuonna 2007 valittiin demokraattisissa vaaleissa silloisen presidentin seuraajaksi tämän kauniiksi leikelty vaimonsa Cristina Kirchner, jolla oli erikoinen vaalitaktiikka: vaikeneminen. Cristina voitti väittelemättä, keskustelematta tai valaisematta oikeastaan edes poliittista agendaansa. Oletusarvoisesti jatkaisi miehensä aloittamaa politiikkaa, joten piti kamppailua turhana. Tätä mieltä oli lopulta kansakin, ja vaalit ratkesivat rouvan murskavoittoon heti ensimmäisellä kierroksella.

Argentiina sai lähes kaksi presidenttiä yhdellä iskulla, joista molemmat osallistuvat kiitettävästi aktiivisesti maan johtamiseen. Aviomies sekaantuu nimityksiin ja politiikkaan aktiivisesti, vaikka vannoi ennen vaaleja luovuttavansa ohjakset vaimolleen. Mikä yllätys!

Äänestäminen on Argentiinassa pakollista, tilaisuuden käyttämättä jättämisestä seuraa sakot. Vaalipäivänä on kiellettyä myydä alkoholia. Vakavaa puuhaa tämä politiikka.

Casa Rosada (suom. ruusunpunainen talo) on presidentin palatsi, jossa valtaapitävä hallituksensa kanssa työskentelee. Madonna kuvasi paikalla elokuvansa Evita, ja kuuluisalla parvekkeella on väkijoukkoa johtaneet niin Eva Perón puolisoineen kuin Diego Maradonakin. Taloon pääsee tutustumaan pienissä ryhmissä, joita ohjaavat äärimmäisen vakavasti työhönsä suhtautuvat sotilaat. Paikalliset eivät onnistu hallitsemaan ihasteluaan ja sotilaat tökkivät taivastelevia kansalaisia kierroksella eteenpäin. Soljumme historiallisesta huoneesta toiseen, jossa jokaista Evitan tuolia, pöytää tai lamppua seuraa innostunut sirkutus ja salamavalojen tulitus. Sotilas tulee erikseen muutamaan otteeseen kertomaan luvasta ottaa tiloissa kuvia, jos vaikka muiden räiskiminen olisi jäänyt minulta huomaamatta. Sanat tuntuivat enemmän uhkaukselta kuin vapaudelta, joten otan kohteliaisuudesta muutaman. Saan osakseni hyväksyviä katseita.

Elämä sujuu aika leppoisasti, vailla suurempaan huolta päivien kulusta. Lyhyemmillä reissuilla pakonomainen tarve nähdä ja kokea mahdollisimman paljon määritellyssä lyhyessä pätkässä syö usein tehoa loman virkistämiseltä. Täällä ei ole kiire mihinkään, ei meillä eikä paikallisilla. Puuhailen omassa opiskelu- ja kirjoitusmaailmassani, Iina väsää lopputyötään ja Toby projektejaan. Nautimme rentoilusta ja hyvistä viineistä. Harvinaista, aikataulutonta elämää.

Asuntoamme vastapäätä on paikallisittain moderni kuntosali, jonka lasiseinät avaavat esteettömät näkymät jumpparien maailmaan. Suoraan parvekkeemme korkeudella on ryhmäliikuntasali, jonka discovalot ja jäätävät koreografiat hakevat vertaistaan. Meno jatkuu myöhään iltaan, ja jaksaa huvittaa illasta toiseen. Viiniä, suklaata ja aerobicin katsomista parvekkeelta – mitä muuta voi toivoa?