Lävistyksiä

Niin. Kyllähän sitä tulikin mietittyä tarkkaan.

Tai ei oikeastaan.

Viikko sitten puhuttiin lähinnä siitä, miten ystävillä on ollut tulehtuneita ja huonosti hoidettuja niskalävistyksiä, eikä ihosta helposti uloskasvavia surface-lävistyksiä ole mitään järkeä ottaa. Nämä tehdään tasaiselle ihoalueelle, eikä valmiiseen paikkaan korvien tai nenän tapaan, joten parantuvat äärimmäisen hitaasti. Viikko tämän jälkeen rei'itettiin itsemme.

Toiset hyppäävät perässä kaivoon, toiset hyppäävät sinne ilman esimerkkiäkin. Iina kuuluu jälkimmäisiin. Poskilävistystä sain vielä vakuutella ja puhua ympäri, nyt innostui niskalävistyksestä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Taisin itse olla jopa hiukan skeptisempi.

Lävistys on minulla ollut mielessä jo pitkään, mutta paikka on ollut aina epävarma. Korvissa on jo riittävästi, ei nenään (ruma), ei kulmakarvoihin (tylsä), ei huuleen (tylsä), ei silmien väliin (ruma), ei missään nimessä intiimialueille. Alun perin ajatus pyöri korvalehtien lävistämisen ympärillä, kunnes mieleeni iski muistikuva ihastelemastamme paikallisesta myyjättärestä. Paikka oli päätetty muutamassa sekunnissa.

Topi eksytettiin jäämään perjantaina kotiin, ja talssimme Iinan kanssa pitkän matkan keskustaan hämmentyneinä. Vuorokausi aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan, mitä muutaman hetken päästä tapahtuisi. Eihän kukaan ota lävistystä käteen. Ranteeseen. Ihan tosissaan vielä! Niska on lähes yhtä hölmö paikka. Eihän sitä saa edes itse puhdistettua?

Iina on kohtuullisen etevä pyörtyilemään. Nepalissa ajatus neulasta läpäisemässä ihoa lähes tainnutti lävistäjän käsivarsille. Perjantaina saimme hädin tuskin käveltyä liikkeeseen sisään, kun tyttö takanani valahti sohvalle istumaan. Väri pakeni kasvoilta, silmät hapuilivat päämäärättömästi ja kylmää hikeä virtasi litroittain. Ei menettänyt tajuntaansa, mutta ei monen sekunninosan päässä ollut. Siinä sitten lepuuteltiin, odottavien asiakkaiden katsoessa kauhistuneina vieressä. Pian tämän jälkeen itse lävistäjätyttö valittelikin jo minulle huonoa oloaan, ja kertoi lähtevänsä kotiin sairastamaan - muita lävistäjiä ei liikkeessä valitettavasti ollut. Kalpea Iina retkotti sohvalla, ja punainen lanka oli vedettävissä lävistäjän yllättävään poistumiseen.

Seuraava liike osoittautui nappivalinnaksi. Lävistäjä-Max oli sympaattinen vanhempi vatsakas herra, jolta muutama niska- ja rannelävistys hoitui olankohautuksella. Valokuva-albumi pöydällä oli täynnä vastaavia. Iina kokosi itsensä kunnoitettavasti, käsitteli epävarmuuden tunteensa ja asteli rei'itykseen innokkaana. Muutama sekunti ja uutta metallia oli kiinni ihossa.

Pitkässä paranemisprosessissa lävistys on pidettävä puhtaana, iho ympärillä on pidettävä puhtaana, omat kädet on pidettävä puhtaana ja pitää lävistys vielä puhtaampana, samoin iho ympärillä ja kaikki muu. Liika puunaaminen, näplääminen ja desinfiointi kuitenkin ärsyttää ja hidastaa paranemista, joten puhdistuskerrat päivässä tulee rajoittua muutamaan. Yritän jaksaa vielä ylihuomennakin huolehtia, Iina taas huolehtii aivan liikaa. Desinfioisi omaansa varmaan puolen tunnin välein, jos niskaan yltäisi eikä kukaan olisi kieltämässä. Uskoo sentään sanaani.

Tänään juhlitaan ja syödään sushia!




Ps. Ja rakkaat lävistetyt ystäväni: haukun subjektiivisesti, huulilävärit sun muut sopivat teille monille.