Tiedättekö mikä on hieno kulttuuri. Mañana!

Suomessa elämä on usein minuuttitarkkaa, suunniteltua ja joustamatonta. Juna viivästyminen muutamalla minuutilla pilaa koko aamun, dominoefektinä myöhästyy bussista jatkoyhteytenä, jonka vuoksi töistä, palavereista ja tärkeistä sopimuksista. Muutama minuutti! Juu.

Argentiinalaiset elävät letkeässä elämänrytmissä, jossa ei ole olemassa sanaa KIIRE. Mihin täällä voi olla hoppu? Kaupoissa jonot kestävät IKUISUUDEN, vaikka edessäsi olisi yksi ihminen. Juuri se yksi ihminen jää joka tapauksessa vaihtamaan kuulumisia kassaneidin kanssa, käy hakemassa jotain unohtunutta, kaivelee 12 minuuttia rahoja laukustaan. Tämän jälkeen kassatyttö itse voi hyvin lähteä hakemaan ties mitä tai ei mitään, kunhan poistuu ja palaa myöhemmin.

Jos Suomessa sovit tapaavasi asunnonvälittäjän klo 10.00, olet 10.05 jo myöhässä. Me sovimme tapaavamme asunnonvälittäjän klo 10.00, koska Tobyn pitäisi lähteä viimeistään 10.30 lentokentälle. 10.20 odottelemamme henkilö löytyi talon ulkopuolelta, odottelemasta asunnon siivoajaa. Jostain syystä siivoajaa piti odotella ennenkuin me saisimme odottamamme takuurahat, jotka eivät olleet itse asiassa edes mukana.

Tämä oli kuitenkin jo parempi kuin edellisen asunnon kanssa, jossa välittäjä ei saapunut paikalle ollenkaan.

Odottelun ja kellon viisareiden aktiivisen tutkimisen jälkeen pääsimme raahaamaan tavaramme välittäjän kotiin, jossa odotti kiitos, eli takuut.

Toby ja Iina hyppäsivät taksiin, ja jättivät huikean taipaleensa Buenos Airesissa. Taidettiin Iinan kanssa nieleskellä kyyneleitä kumpikin, vaikka jälleennäkemiseen ei oikeastaan montaa hetkeä olekaan.

Kun löydätte ihmisen, jonka kanssa voi nauraa vakaville asioille ja puhua vakavasti kevyistä, analysoida maailmaa tunnista ja viikosta toiseen, olla eri mieltä ja samaa mieltä - viettää ärsyyntymättä kylki kyljessä monta kuukautta, ja ihmetellä lopussa mihin aika oikein katosi. Joka ymmärtää, jota ymmärrät. Pitäkää siitä kiinni.

Kiitos Iina aivan mahtavasta seurastasi!