Tiedättekö ne kiireisen ruokakaupan kärttyisät ikäihmiset, jotka parkkeeraavat kärrynsä vierekkäin keskelle ruuhkaisinta käytävää, kiilaavat kassajonossa, haukkuvat myyjiä tai muita asiakkaita. Kiire on hirveä tasan siihen asti, kunnes on oma vuoro, jolloin aletaan kaivelemaan kolikoita kassista, juoksutetaan kassatyttöä punnitsemaan hedelmiä ja käydään hakemassa unohtunut maitotölkki. Globaali ilmiö?

Paikallisessa supermarketissa Discossa sain ladottua kaikki ostokseni kassahihnalle, kun takaa tulee kärryn kanssa mummo edelleni ja nostelee täydestä kärrystään yksitellen tavaroita kassatytön käteen, koska hihna on täynnä minun tavaroitani. Sanailee kovaa tahtia espanjaksi minulle, enkä saa pitkään litaniaan sanaakaan väliin. Hymyilen mummolle ja keksin kirosanoja tekstin ajan hiljaa mielessäni. Hengähdyksen aikana saan hämmästykseltäni avattua suuni, ja kieli vaihtuu yllättävän helposti englanniksi. Mummon aksentti paljastaa natiivitaustan – jenkki. Kertoo ystävällisesti minun seisovan kassajonossa, joka on tarkoitettu vain vanhoille ja raihnaisille, ja hän halusi näpäyttää piittaamatonta nuorta. Sävy muuttuu, kun tajuaa etten ymmärrä infotauluja.

Mamman täysi kärry antaa keskustelulle aikaa hyvän tovin, ja etuilija paljastuu sympaattiseksi. Kertoilee avoimesti tiestään Argentiinaan ja matkusteluistaan, kommentoi omia reissujani ja filosofoi elämästä tien päällä. Viihdyttävä keskustelutuokio.

Paikalliset ovat olleet lähes poikkeuksetta erittäin ystävällisiä. Kaupoissa kassat ja asiakkaat jakavat poskisuudelmia toisilleen, vaihtavat rauhassa kuulumisia. Jonot matelevat käsittämättömän hitaasti, mutta ihmiset hymyilevät; kukaan ei katsele kelloon ja tuhahtele, vaihtele hermostuneesti painoa jalalta toiselle tai luo merkitseviä katseita tapahtuman vauhdittamiseksi. Machokulttuurin miehet käyttäytyvät naisia kohtaan kunnoittavammin kuin odotin, kukaan ei tungettele seuraan eikä olo ole kertaakaan ollut epämukava. Sääli, että kielimuuri estää tutustumasta paikallisiin paremmin.

Kävin samaisella reissulla lääkärillä tarkastuttamassa terveydentilani. Sydänkäyrä, verenpaine ja sata kysymystä omasta ja suvun sairaushistoriasta. Allekirjoitin lupauksen ottaa lääkäriin heti yhteyttä, jos tunnen huonoa oloa, vapinaa tai muuta liikuntasuorituksen aikana. Yllätys! Saan salille treenausoikeuden. Pohjustusta tietysti tuleville tapaturmille ja oikeudenkäynneille, salin etu on salin etu. Onko jollain parempaa tietoa mistä tämä on peräisin, jenkeistä?

Sali ei ole ihan Forever, mutta on kuitenkin nimeltään Always.